612-kulkue, isänmaallisuus ja natsikortti kaupan päälle

Avainsanat

, , , , ,

Itsenäisyyspäivää ennen, sen aikana ja sen jälkeen on jälleen kerran seurattu pulinaa, polemiikkia ja muuta pörinää 612-kulkueen ympärillä. Kulkuetta on nimitetty äärikoikeistolaiseksi ja kiistelty onko se vai eikö ole. Järjestävä yhdistys pitää kulkuetta kaikille isänmaallisille avoimena ja on huolissaan kansanosien väliin revenneestä kuilusta.

Eniten hämminkiä aiheuttaa se, että kulkueeseen osallistuu Suomen Vastarintaliike (SVL), joka Tampereen käräjäoikeuden ei vielä lainvoimaisella päätöksellä on määrätty lakkautettavaksi yhteiskunnan vastaisena. SVL:n entinen nokkamiehen Esa Holapan mukaan SVL valmistautuu mm. rotusotaan ja vallankaappaukseen. Holapan mukaan SVL on ollut aktiivinen toimija marssin alkuperäisessä ideoinnissa. SVL on osa Pohjoismaista Vastarintaliiketta, joka puolestaan tavoittelee Ruotsista johdettua pohjoismaista valtiota. SVL:n joukoissa marssi tänäkin vuonna mm. Ruotsista tulleita uusnatseja.

Marssin ja SVL:n osallistumisen puolustajat eivät vaivaudu julkisesti kertomaan SVL:n tavoitteista. Pikemmin korostetaan isänmaallisuuden osuutta. Eivät SVL:n tavoitteet mitään salaisuuksia ole, joten niiden luulisi olevan hyvin tiedossa. Siksi onkin kummallista hyväksyä isänmaalliselle marssille järjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu Suomen liittäminen osaksi Ruotsista johdettua natsivaltiota. Sellaisen väittäminen isänmaallisuudeksi vaatii törkeätä välinpitämättömyyttä tai aivojen laittamista umpisolmuun käyttäessä isänmaallisuutta perusteluna.

Marssin järjestäjät ja puolustajat voivottelevat marssin ikävää mainetta äärioikeistolaisena marssina. Virallisesti 612.fi-yhdistys (rekisteröimätön, huom!) tiedottaa, että marssille ovat tervetulleita kaikki isänmaalliset. Tämä on tietysti hieno ajatus, mutta tosiasiassa hyväksymällä mukaan uusnatsit aiheutetaan samalla tilanne, joka estää suurimman osan kansasta liittymästä marssille. Marssin puolustajat kieltäytyvät aktiivisesti ymmärtämästä, että uusnatsien osallistuminen lyö marssille stigman, jota ei voi valkopestä puheilla pois. Valtaosa kansasta ei ole niin tyhmää, että uskoo valkopesuyrityksiin, mutta varmasti propaganda tehoaa vahvistava tekijänä jo valmiiksi samanmielisiin. Selvää on, että etenkään aktiivisesti natseja tai ylipäätään demokratiasta luopumista vastustavat eivät voi osallistua, vaikka kuinka isänmaallisia olisivatkin. Nykyisellään ja tiedotteen korulauseista huolimatta 612-marssi ja sitä järjestävät tahot onnistuvat ainoastaan jakamaan kansaa entistä enemmän ja marssilta puuttuukin poliittisesti maltillinen oikeisto, keskusta ja vasemmisto tyystin.

Natsien tavoitteisiin ei kuulu parlamentarismi ja demokratis. Pikemminkin natsit toivovat syvempää kuilua ja vastakkainasettelua, tilanteita, joilla pakotetaan ihmiset tekemään mustavalkoisia valintoja. Natsien hyväksyminen marssille toteuttaa oikein mainiosti natsien omia tavoitteitta. Mitä isomman joukon osana he kykenevät toimimaan, sitä vakuuttavammalta ja hyväksytymmältä näyttää heidän oma toimintansa ja samalla revitään railoa kansan kesken. Jokainen marssille osallistuja tekee henkilökohtaisen valinnan marssia uusnatsien rinnalla, vaikka marssiikin isänmaallisuuden nimissä. Jokainen marssija saa kulkueen näyttämään mahtavammalta ja siinä ohessa myös natsit. Ei auta, vaikka miten perustelisi, että en kannata natseja. Se ei nimittäin näy marssilla mitenkään vaan nimenomaan käy päinvastoin.

Marssin ja natsien osallistumisen puolustajat puolestaan uskovat hallitsevansa tilanteen, ja toki natsit ovatkin hyvä lisä kasvattamaan joukkovoimaa myös isänmaallisuuden nimissä, mutta he eivät huomaa olevansa hyödyllisiä idiootteja uusnatsien näkökulmasta. Tällaiseksi on paljastunut jo hyvä joukko poliittisia toimijoita, Jussi Halla-aho etunenässä. Vähemmän yllättävää on, että samat tahot jaksavat vuodesta toiseen valittaa ja uhriutua siitä, että heitä leimataan äärioikeistolaisiksi ja natsikorttia vilautellaan. Se on vääjäämätön seuraus siitä, että marssii samassa rintamassa natsien kanssa. Mitään pakottavaa poliittista perustetta ei yhteisiin rientoihin ole, omasta halusta vain on kyse. Se on valinta, jonka seuraukset pitäisi kyetä kantamaan mukisematta, sillä tässäkään asiassa pullasta ei voi poimia vain rusinoita. Logiikka ei ole vaikea: sitä joko osallistuu natsien kanssa yhteisiin rietoihin tai ei osallistu.

Kuriositeettina, että jos Holapan väite SVL:n aktiivisesta roolista marssin alkuperäisenä järjestäjänä pitää paikkansa, niin on surullisen hupaisaa havaita visuaalinen yhtenevyys alkuperäisten natsien pimeässä kulkeneiden soihtukulkueiden ja 612-marssin välillä. En tiedä onko marssin järjestäjien tyhmyyttä vai tarkoituksellista, että näin on. Mutta vahvan mielikuvan se kyllä luo ja on osaltaan syy marssin maineelle natsimarssina ihmisten mielissä.

Mainokset

Halla-aho ja puoli päivää sananvapautta

Avainsanat

, , , , ,

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aholla on tänään 18.10.2017 ollut melkoista vipinää ja säpinää. Päivällä huoletti sananvapauden rajoittaminen ja illalla liika sananvapaus.

Jussi Halla-aho jätti tänään Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii suhteellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta vihapuheen ja valeuutisten ehkäisyssä. Halla-ahon mukaan poliitikkojen ja viranomaisten ankara kritiikki on sallittua, muu olisi epädemokraattista ja rajoittaisi sananvapautta ja avointa kansalaiskeskustelua.

Illalla Facebookissa Halla-ahoa huoletti liika keskustelu kunnallispoliitikkojen rikoksista, josta kuvaruutukaappaus alla.

IMG_1157

Halla-aho mukaan on kiellettyä keskustella ja vastata kysymyksiin muiden tekemistä rikoksista, mutta omista rikoksista saa kyllä keskustella. Teksti jatkuu maininnalla henkilötietolaista, joka kieltää arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn. Halla-aho syytti Helsingin Sanomia puolitotuuksista, mutta sujuvasti antaa ymmärtää henkilötietolain jotenkin liittyvän vastaamiseen ja ylipäätään keskusteluun rikoksista. Näinhän asia ei ole. Kysymyksiin vastaaminen ja keskustelu eivät ole henkilötietojen käsittelyä lain tarkoittamassa muodossa ja pitää muistaa, että oikeudenkäyntiasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Sen sijaan asiaan liittyy suuresti Halla-ahon aiemmin päivällä kaipaama sananvapaus ja kansalaiskeskustelu.

Siinä Halla-aho oikeassa, että arkaluontoisten tietojen kerääminen, tallentaminen ja käsittely on tarkoin säänneltyä ja vielä tiukemmaksi se muuttuu GDPR:n eli EU:n tietosuojasäädösten astuessa täysin voimaan ensi keväänä. Se on kuitenkin eri asia kuin rikoksista keskustelu. Perussuomalaisten lähettämä kirje antaa ymmärtää, että tietoja rikoksista on kerätty ehdokassopimuksilla. Ollaan jännän äärellä, ovatko tiedot ehdokkaista ja heidän rikoksistaan tallennettuna jonnekin PS:n rekisteriin.

Aiemmin Halla-aho uhosi, että Sinisen Tulevaisuuden kannattajakortit käydään läpi siltä varalta, että allekirjoittajista löytyy PS:n jäseniä. Löydetyt potkaistaan ulos puolueesta. Tänään Halla-ahonkin mukaan olisi rikos tallentaa rekisteriin henkilöiden tietoja ja luovuttaa niitä lehdistölle. Loogisesti ajatellen näissä mietteissä ja toiveissa ei ole mitään ristiriitaa, vai onko?

Mutkat suoriksi nationalismin tiellä

Avainsanat

, ,

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti kantaa Suomen Uutisissa Katalonian kansanäänestyksen tapahtumiin ja vaati hallitustamme ottamaan kantaa siihen, että Espanjassa pamputetaan ja ammutaan Katalonian itsenäisyyttä demokratian keinoin ajavia.

Pitää paikkansa, että poliisi on käyttänyt voimakeinoja ja mm. ampunut ihmisiä. Tosin vain kumiluodeilla, mutta sen pikkiriikkisen yksityiskohdan Halla-aho jättää mainitsematta. Väkivaltaa oli, mutta tarkoitus ei ollut tappaa. Halla-aho ampumaharrastajana ymmärtää aivan varmasti eron kumiluodin ja tavallisen luodin välillä. Vain ampumisen maininta luo mielikuvaa äärimmäisestä väkivallasta.

Katalonian kansanäänestyksessä voi äänestää itsenäisyyden puolesta tai sitä vastaan. Voimasuhteet ovat ennakkotietojen mukaan olleet melko tasaväkiset. Esimerkiksi Katalonian aluehallituksen kyselyn mukaan vastustajia on hieman enemmän kuin kannattajia, 49,4 % vastustaa ja 41,1 kannattaa. Uutisissa on kerrottu, että poliisi on hyökännyt äänestyspaikoille vieden äänetyslippuja ja käynyt ihmisjoukkojen kimppuun. Sen tarkemmin ei ole kerrottu ovatko kohteet olleet itsenäisyyden puolesta vai vastaan. Se on kuitenkin selvä, että jos äänestysliput on viety, niin se kohdistuu myös itsenäisyyden vastustajiin ja kannatuksen ennakkotietojen perusteella periaatteessa jopa enemmän. Halla-ahon tarjoamalla mielipiteellä ja mielikuvalla, että nimenomaan itsenäisyyttä kannattavien kimppuun olisi hyökätty, ei ole faktoja tukenaan tätä kirjoittaessa eikä myöskään Halla-ahon kertoessa vaatimuksensa hallituksellemme. On toki totta, että äänestys on itsenäisyyden kannattajien järjestämä ja äänetyspaikoilla on kannattaja-aktivisteja puolustamassa vaaliuurnia, että poliisi ei vie niitä. Kärhämät äityvät väkivaltaisiksi. Silti on syytä muistaa, että Espanjan hallitus pitää äänestystä laittomana riippumatta ja toimii siltä pohjalta. En ota kantaa onko se oikein vai väärin tai demokraattista, mutta tämä hallituksen näkökulma ohjaa poliisin toimintaa joka tapauksessa. Uurnat viedään tarkistamatta on niissä enemmän ääniä vastaan vai puolesta.

Asiaa sivuten MTV:n kolumnissa Halla-aho kirjoitti taannoin, että kansa ilman omaa valtiota ei ole tasa-arvoinen niiden kansojen kanssa, joilla on oma valtio. Mitähän suomalainen nationalisti tuumaisi saamelaisten hankkeesta saada oma valtio, lohkaistaanko pala isänmaasta muitta mutkitta?

Valikoiva lähdekritiikki

Avainsanat

, , ,

Ihminen tuppaa olemaan luonteeltaan sellainen, että omaa mielipidettä tukevia tietoja ei juuri kyseenalaisteta.

Seuratessa sosiaalisen median keskusteluita Iltalehden jutusta, jossa ”Abu” kertoi tietojaan Suomen muslimiyhteisöstä ja radikalismista sekä etenkin siitä mitä Suomen ja Turun moskeijoissa tapahtuu, ei voinut kuin hämmästellä kuinka kritiikittä lähdesuojan takia salanimeä käyttäneen Abun tarinat otetaan totena. Juttua jaettiin innokkaasti eteenpäin, mutta harva pysähtyi miettimään ovatko väitteet totta, osittain totta tai täysin tuulesta temmattuja. Sen sijaan juttua kiitellään vuolaasti, vihdoin tulee ns. totuus esiin. Jutussa kerrottiin ettei ”Abu” ole turkulainen, mutta tuntee siitä huolimatta sikäläisen muslimiyhteisön hyvin. Mitään todistetta tämän väitteen tueksi ei ole, on vain ”Abun” sana.

Paljon vähemmälle huomiolle, mutta ei täysin huomiotta, jäi Varissuon rukoushuoneen vanhimman Muhammed Azizin myöhempi haastattelu Iltalehdessä. Azisi kiistää radikalismin rukoushuoneella ja pitää rukoushuoneen (pari huonetta ja keittokomero) nimittämistä moskeijaksi liioitteluna. Lisäksi Azizi kiistää varoitukset, joita Supo on väitetysti antanut Varissuon rukoushuoneesta. Tähän suhtaudutaan erittäinkin kriittisesti aina siihen asti, että jutun kirjoittanutta toimittajaa pidetään hyväuskoisena hölmönä.

En osaa sanoa kuinka rehellisiä tai totta ”Abun” tai Muhammed Azizin lausunnot ovat. Kummastakaan ei ole muita takeita kuin lausujan oma sana. Supo pysyy hiljaa, joten siitäkään ei voi päätellä mitään. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole osoittaa totuutta Turun tilanteesta, halusin sen sijaan kiinnittää huomion siihen kuinka helposti valikoimme tarjolla olevista tiedoista tosiksi ne, jotka tukevat omaa mielipidettämme ja tuomitsemme epäluotettaviksi ja vaikenemme ne, jotka vaarantavat mielipiteemme tai eivät tue sitä. Teemme niin, vaikka meillä ei ole mitään todistetta, jolla voisimme valita kahdesta vastakkaisesta todistuksesta oikean. Valitsemme ”totuuden” mielipiteemme perusteella ja se on huono asia, sillä silloin olemme valmiita uskomaan puolitotuuksia, valheita ja satuja. Eikä se siihen jää, vaan innolla jaamme myös eteenpäin ”tietomme”. Etenkin maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat aihepiiri, jossa tämä käyttäytymismalli tulee selvästi esiin.

Toisinaan käy niin, että jokin lausunto jää elämään tai ponnahtaa uudelleen pinnalle, vaikka se olisi jo kumottu tai lausuntoa ei ole koskaan voitu todistaa pitäväksi. Sisältö muistetaan, mutta ei muisteta,  että se ei ole totta. Nousevatko maahanmuuttajien ilmaiset uudet lastenrattaat vielä uudelleen puheenaiheeksi? Melko tarkalleen kolme vuotta sitten vuonna 2014 asiaa ihmetteli espoolaispoliitikko Pia Kauma, aiempien pienten kohujen jatkoksi ja siitä huolimatta, että väite on kumottu useamman kerran.

Muslimivaikuttaja Iltalehdelle: Tällainen Turun jihadistiverkosto oikeasti on – radikaalisaarnoja yleisissä moskeijoissa (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708252200351754_u0.shtml)

Turkulainen muslimiyhteisö tyrmää radikalismiväitteet: ”Jos niin olisi, poliisi ottaisi meidät kiinni” (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708262200352492_u0.shtml)

VÄITE: MAAHANMUUTTAJAPERHEET SAAVAT HANKKIA UUDET LASTENVAUNUT SOSIAALITUELLA, KUN SUOMALAISPERHEET KIERRÄTTÄVÄT VANHOJA VAUNUJA (https://faktabaari.fi/fakta/vaite-maahanmuuttajaperheet-saavat-hankkia-uudet-lastenvaunut-sosiaalituella-kun-suomalaisperheet-kierrattavat-vanhoja-vaunuja/)

Poliittiset tosiasiat, poliittinen muisti ja PS:n puheenjohtajat

Avainsanat

, , , , , , ,

Perussuomalaisten tuore puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja kööri varapuheenjohtajia oli liikaa hallituskumppaneille Keskustalle ja Kokoomukselle. Tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään, vaikka tapaus onkin Suomen nykyhistoriassa ainutlaatuinen.

Henkilöiden takana on aina tekoja ja henkilöiden ilmaisema tahtotila ja mielipiteet. Perussuomalaisten uusi johto on avoimen EU-vastainen ja edustaa maahanmuuttokriittisyyden tiukinta linjaa. Tämän päälle johdolla on kontollaan tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuorein sakkotuomio on vpj Teuvo Hakkaraisella tammikuulta 2017 Nizzan terroritekoon liittyvien kommenttien johdosta. Teko ja tuomio ajoittuvat aikaan, jolloin Keskustan, Kokoomuksen ja PS:n muodostaman hallituksen ohjelmassa tavoitellaan asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.

Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.

2012 Jussi Halla-aho joutui luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta. Tuolloin eduskuntaryhmät perussuomalaisia lukuunottamtta linjasivat, että sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on liikaa ja Halla-ahon on syytä jättää puheenjohtajuus. Halla-ahoa arvosteltiin oikeusjärjestelmän vähättelystä. Tuolloin Halla-aho ilmoitti ymmärtävänsä poliittiset tosiasiat ja vetäytyi puheenjohtajuudesta.

Perussuomalaisten vanha johto oli hallitusyhteistyön takuuna. Menneisyys ja kampanjoinnin aikana esiin tulleet mielipiteet ja tavoitteet herättävät kysymyksiä niiden keskuudessa, joiden pitäisi tehdä hallitustyötä yhdessä perussuomalaisten kanssa. Ennen kaikkea kokevatko muut Halla-ahon ja varapuheenjohtajien olevan yhteistyökykyisiä ja luotettavia? Vaille huomiota ei voi jättää sitäkään, että puolueen kannatus on ollut vakaassa laskussa jytkyn jälkeen eikä edes pakolaiskriisi kyennyt nostamaan puolueen kannatusta takaisin samoihin huippulukemiin.

Näillä eväillä, uskoiko joku tosissaan jonkin muuttuneen ja Halla-ahon muuttuneen soveliaaksi esimerkiksi esiintymällä sovittelevasti tai tulemalla näkemyksissään vastaan? Kuinka moni puoluekokousedustaja pohti asiaa hallitusyhteistyön kannalta? Kuinka moni muisti vuoden 2012 tapahtumat ja äänesti silti Halla-ahoa? Luuliko joku, että PS:n asema on niin vahva, että Sipilä ja Orpo eivät voi muuta kuin hyväksyä uuden puheenjohtajan?

Toivottavasti kukaan ei ajatellut pestin hallituksessa jatkuvan. Se on nimittäin lähes mahdotonta arvomaailmojen ja ollessa räikeästi erilaiset eikä välissä ole sulakkeena toimivia sovittelevampia henkilöitä. Jos joku luuli toisin, niin enempää väärässä ei olisi voinut olla.

Laittoman maassaoleskelun hämmästys

Keski-Suomalaisen ja MTV:n edelleen uutisoima tieto vastaanottokeskuksista kadonneista turvapaikanhakijoista sai aikaan kiihkeätä ihmettelyä ja kyselyä, että eikö kukaan maahanmuutosta vastaava kyennyt ennustamaan asiaa. Sama hämmästely toistuu joka kerran, kun laittomista maassaolijoista ja paperittomista uutisoidaan. Lue loppuun

Apple Music tuhoaa musiikkitiedostoja, jatkoa

Viikko tai pari sitten postasin siitä miten Apple Music tuhoaa musiikkitiedostoja aina tietokoneen kovalevyä myöten. Tähän on nyt tullut hieman lisävalaistusta Applen tuen avustuksella.

Applen tuesta sain kuulla, että ongelma koskee myös iTunes Match -palvelua käyttäviä. En ole itse kyseistä palvelua käyttänyt, mutta se on ollut markkinoilla jo ennen Apple Musicia. Idea siinä oli ja on siirtää musiikkitiedostot Applen pilveen, jolloin niitä voi käyttää kaikilla muillakin laitteillaan suoraan tuosta pilvipalvelusta. Ero Apple Musicin + iCloud Musiikkikirjaston ja iTunes Matchin välillä on, että iTunes Match ei sisällä Apple Musicin suoratoistopalvelua eli tarjolla on vain omaa levyiltä ja iTunes Storesta ostamaasi musiikkia.

Itselläni ei siis ole iTunes Matchia, mutta tiedostoja katoaa myös siinä tapauksessa, että käytössä on Apple Music ja iCloud Musiikkikirjasto. Tälläkin yhdistelmällä saattaa käydä niin, että itse CD-levyltä tuomasi kappale korvaantuu ”Applen versiolla”. Ongelma on se, että samasta kappaleesta saattaa olla useita eri versioita (esim. demo, single-version, albumiversio, keikalla tallennettu jne.) ja kaikilla näillä versioilla on usein tasan sama nimi.

Ongelmaa ei ole, jos käyttää musiikkikirjastoa kuten ”silloin ennen” tietokoneen avulla eli lataa musiikin iTunesiin joko CD-levyiltä tai ostaa iTunes Storesta ja synkroinoi tietokoneen soittolistat iPodiin, iPhoneen tai iPadiin. Tällöin kappaleen tiedosto löytyy MacOS-tietokoneessa hierarkiasta Käyttäjät -> <käyttäjänimesi> – > iTunes -> iTunes music -> Artisti -> Levy -> Kappale tai kokoelman kyseessä ollen loppuosa on Compilation -> Levy -> Kappale. *Palaan tähän hierarkiaan myöhemmin.

Kun kytket Apple Musicin ja iCloud musiikkikirjaston päälle esim. iPhonessa, on oletuksena päällä asetukset ”Lisää soittolistakappaleita”, ”iCloud musiikkikirjasto” ja ”Automaattiset lataukset”. Ensimmäinen näistä lisää kappaleita kirjastoon aina, kun Apple Musicia käyttäessä lisäät uuden kappaleen tai levyn mille tahansa soittolistalle. Toinen puolestaan synkronoi kaikkien laitteidesi kappaleet ja soittokirjastot. Tämä tietysti koskee vain niitä laitteita, joissa on iCloud ja Apple Music päällä. Yleensä näin on, myös tietokoneessa. Automaattiset lataukset varmistaa, että musiikin toisto jatkuu, vaikka verkkoyhteys katkeaa eli kappaleet ladataan puhelimeen valmiiksi.

Näillä asetuksilla saattaa käydä niin, että vaikka artistilla olisi useita versiota samasta kappaleesta, mutta eroa ei ole kappaleen nimessä kerrottu, niin Applen palvelut soittavat sitä yhtä ja samaa versiosta riippumatta miltä soittolistalta tai artistin albumilta yrität kappaletta kuunnella. Oletkin ehkä huomannut, että uudemmissa kappaleissa eri versioissa kuvataan hyvin tarkasti mistä versiosta on kyse. Ennen vanhaan kappaleen nimi oli aina sama, mutta albuminen nimi vaihtui ja usein myös kappaleen pituus vaihteli eri tallenteissa. Sillä selvisi kuuntelijalle mistä versiosta on kyse. Digitaalisessa Apple-maailmassa tämä ei toimi (paitsi toimi ennen, kun aiemmin mainittua *hierarkiaa ja metatietoja vielä kunnioitettiin Applen palveluissa) ja siksi kappaleiden nimiin laitetaan tarkennuksia tyyliin ”Kappale (Live at Telakka 2016)”. Vaikuttaa sille, että Applen uudet palvelut eivät tarkista muita tietoja kuin artistin nimen ja kappaleen nimen ja toisaalta suositaan Applen pilvestä löytyvää versiota muiden versioiden yli milloin kappaleiden nimet ovat samat.

Oman musiikkikirjaston kannalta katastrofi syntyy tilanteessa, jossa olet puhelimella lisännyt uuden kappaleen, levyn tai kokoelman soittolistalle ja edellä mainitut asetukset ovat päällä ja sitten vielä kytket puhelimen tietokoneeseen/iTunesiin ja synkronoit puhelimen tietokoneeseen. Puhelimen varmuuskopiointi on fiksu veto, mutta nyt voikin käydä niin, että tietokoneen kovalevyltä jyrätään sinne itse tallentamasi äänitetiedosto Applen versiolla. Mikä pahinta, tämä tehdään riippumatta siitä missä kohdassa *hierarkiaa äänite on. Jos sinulla oli kappale ”Ihana biisi” kolmella eri albumilla eli kolmena eri tiedostona ja versiona, niin nyt sinulla on kyllä kolme tiedostoa tietokoneen levyllä, mutta vain yksi versio eli jokaisen tiedoston sisältö on sama.

Jos siis Apple Musicin tässä mainittu ongelma esiintyy vain puhelimella, mutta tietokoneella on kaikki vielä kunnossa, tee äkkiä varmuuskopio tietokoneen iTunes-kirjastosta. Kopioi kansio /Käyttäjät/<käyttäjätunnuksesi>/Music/iTunes/iTunes Music sisältö jonnekin muualle talteen. Jos käytössäsi on TimeMachine -varmuuskopiointi tai jokin muu varmuuskopiointi, niin tämäkin saattaa riittää. Itse päädyin tekemään erillisen varmuuskopion pelkästään iTunesin musiikkitiedostoista. Jos vahinko on jo käynyt, niin paljon muuta ei voi tehdä kuin tuoda kappaleet uudelleen CD-levyiltä tai mistä ne onkin aikanaan tuonut. Osa musiikkikirjastoni kappaleista on peräisin vinyyliltä, josta ne olen suurella vaivalla digitoinut ja sitten siirtänyt iTunesiin.

Ongelmien välttämiseksi voit harkita iCloud musiikkikirjaston ottamista pois päältä puhelimessa, iPadissa ja tietokoneella. Näin voit edelleen käyttää Apple Musicia, mutta musiikkikirjaston muutoksia ei enää vaihdeta laitteiden välillä automaattisesti. Tämä tarkoittaa, että puhelimella tekemästi muutokset eivät siirry tietokoneen iTunesiin ja päinvastoin. Tietokoneen iTunesissa pitää valita mitä musiikkia/soittolistoja tietokoneelta lähetetään puhelimeen synkroinoitaessa. Tämä tietysti merkitsee paluuta ajassa takaisin digitaaliseen kivikauteen, mutta tällä hetkellä se on varmin konsti pitää omat äänitiedostot varmasti tallessa. Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä ellei sinulla ole mitään erityisiä tallenteita omassa musiikkikirjastossasi. Ylipäätään ongelma koskee vain niitä, jotka ovat käyttäneet iTunesia jo pidempään ja kartuttaneet omaa musiikkikirjastoaan ties millä arkistojen aarteilla.

Applen tuki antoi vinkin, että iTunes kirjaston sisällöstä tehdään varmuuskopio Previous iTunes Libraries -kansioon sillä hetkellä, kun otat iCloud Musiikkirjaston käyttöön.

Voit palata ajassa takaisin aikaan ennen ”iCloud Musiikkikirjasto”  kopioimalla kansiosta /Käyttäjät/<käyttäjätunnuksesi>/Music/iTunes/Previous iTunes Libraries jokin .itl -tiedostoista kansioon /Käyttäjät/<käyttäjätunnuksesi>/Music/iTunes.

Kopioinnin jälkeen nimetään kansiossa /Käyttäjät/<käyttäjätunnuksesi>/Music/iTunes tiedosto iTunes Library.itl jollekin toiselle nimelle esim. iTunes Library varmistus.itl. Lopuksi nimetään äsken palautettu tiedoston iTunes Library<päivämäärä>.itl -> iTunes Library.itl. Näin kopiosta tuli tällä hetkellä käytössä olevan kirjasto.

Ennen em. toimia pitää iTunes-ohjelma sammuttaa. Kun ohjelma käynnistetään uudelleen, luetaan kirjaston tiedot tiedostosta iTunes Library.itl eli voit kokeilla vaikka kuinka monta kertaa mikä kirjaston kirjanpidon tiedostoista on kunnossa. Huomaa kuitenkin, että tämä ei palauta itse musiikkitiedostoja.

On hieman omituista, että jo iTunes Matchissa esiintynyt ongelma on siirretty sellaisenaan edelleen. Apple tuki toimi  mallikkaasti ja otti asian perin pohjin ihmeteltäväksi ja teki sen minkä voi. Toivottavasti tuesta kuuluvat viestit otetaan tuotekehityksessä huomioon ja Apple korjaa iCloud Musiikkikirjaston ja Apple Musicin puutteet ja viat tältä osin mahdollisimman nopeasti.

Apple Music tuhoaa musiikkitiedostoja

Avainsanat

, , ,

Tänään musiikkia kuunnellessa yksi tuttu ja moneen kertaan kuunneltu kappale kuullosti yhtäkkiä omituisen huonolaatuiselle äänitykselle. Pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että Apple Music oli korvannut kappaleen kaikki versiot keikalta äänitetyllä live-taltionnilla. Lisätutkimisen jälkeen selvisi, että Apple Music on tuhonnut myös tietokoneen kovalevyltä sinne tallentamani alkuperäisen version ja laittanut tilalle tuon samaisen live-taltionnin. Sama kohtalo koskee useita muitakin kappaleita, mutta tässä käytän esimerkkinä yhtä kappaletta.

Kyseinen kappale on Smackin Wilderness, jonka siirsin CD-levyltä AAC-muotoon tietokoneen iTunesiin vuonna 2010. Levy, jolta tein konversion on Smackin kahden levyn kokoelma Salvation & Radical.

Tietokoneen iTunesissa minulla on soittolista ”iPodiin”, jolla olen synkroinoinut tämän kappleen ja muun musiikin aikoinaan iPodiin ja sitten myöhemmin puhelimeen.

Tuota kokoelmaa ei ole Apple Musicissa. Sen sijaan siellä on Smackin kokoelma In Your FACE 1982 – 1990. Latasin tuon albumin Apple Musicista. Kappale Wilderness on tälläkin kokoelmalla, mutta ei studiotallenteena vaan liveäänityksenä, jonka laatu on luokkaa melko hyvä bootleg.

Puhelimessa Apple Musicin hakutoiminto löytää kappaleen Wilderness kahdelta albumilta, mutta jo albumikuvitus kertoo, että kaikki ei ole nyt kunnossa, kun kuva on sama.

ios-find

Tuumailin, että korjaan vahingon lataamalla kappaleen tietokoneen iTunesista uudelleen. Tämä ei toiminut, sillä myös iTunesissa on nyt samainen liveäänitys eikä suinkaan CD:ltä siirretty tallenne. Tiedostojärjestelmän tasolla iTunesin hakemistohierarkiassa Smackin levyn Salvation & Radical kappaleista osa on peräisin Apple Musicista ja siten ihan versioita kuin alkuperäiset tallenteet.

Kuvassa alla oikealla on näkymä tietokoneen iTunesissa. Vasemmalla on puolestaan tiedostot kovalevyllä. Ruskeat ikonit ovat kappaleita, jotka ovat peräisin CD-levyltä ja vihertävät puolestaan Apple Musicin versioita, joilla on korvattu CD-levyltä tuodut AAC-tiedostot.

macos-finder-files

Vaihtamalla näkymä ikonien sijaan tiedostolistaksi näkyvät päivämääräerot tiedostojen muokkauspäivässä.

macos-finder-files-list

Ymmärrän kyllä, että palvelu on vielä varsin uusi ja käytännössä nyt käytetään sovelluksen toista versiota, jossa korjattiin osa ensimmäisen version puutteista. Yksi muutos on, että nyt Apple Music osaa automaattisesti ladata kappaleet, kun niitä lisää musiikkikirjastoon. Ensimmäisessä versiossa lataaminen offline-käyttöä varten vaatii melkoista jumppaa. Huono puoli korjauksessa on, että automatiikka on liiankin tehokas tehtävässään ja sumeilematta jyrää jo tallennettuja kappaleita tietokoneelle asti. Ilmeisesti on myös niin, että kappaleiden pituutta, metatietoja yms. ei huomioida vaan ainoastaan nimi ja artisti toimivat tunnisteina.

Jos kappale on tietokoneessa, mutta ei puhelimessa, niin tietokoneella oleva versio pitää jättää rauhaan ellei asiakas erikseen muuta toivo ja ohjelmaa käskytä. Jos kappale esiintyy useilla eri albumeilla, niin näiden välinen ero pitää huomioida.

Avasin tapauksesta tukipyynnön, mutta mitään takeita korjauksesta ei ole. Sivuhuomiona tähän voisi sanoa, että kun yrität tehdä tukipyyntöä Applen neuvojen mukaan aiheena iTunes (esim. iTunesin Ohje-valikon kautta ja valitset aiheeksi, että sisältöjä puuttuu), niin tukisivusto pyytää sarjanumeroa ja listaa puhelimesi, tietokoneesi jne. iTunes ei ole vaihtoehtona eikä sillä ole sarjanumeroakaan. Ilman sarjanumero ei pääse eteenpäin vaihtoehdolla, että tuki ottaa yhteyttä. Pitäisiköhän tuota kohtaa hieman miettiä myös?

Vaaralliset ymmärtäjät

Avainsanat

, , , ,

Suomen vastarintaliikkeen lehtistenjakotilaisuutena poliisille ilmoitettu mielenilmaus päättyi yhden ihmisen kuolemaan. Poliiseja ei ollut paikalla valvomassa mielenosoitusta, koska mielenosoituksesta ei ilmoitettu. Uutisen julkaisun jälkeen Hommafoorumille ilmestyi joukko henkilöitä, jotka eivät suostuneet uskomaan asiaa ja toisaalta ilkkujia, joiden mielestä sitä saa mitä tilaa. Lue loppuun